Noin 30-vuotias mieshenkilö oli jäämässä bussista, ja ennen lähtöään paukautti lähellä istuvalle, vanhemmalle pariskunnalle seuraavaa:
"Hemmetin alkkikset... Menisitte tekin töihin, saatanan yhteiskunnan sosiaalipummit! Mä raadan 12-tuntista työpäivää ja mun verorahoilla maksetaan se, että te saatte vetää keittoo!"
Kyseinen pariskunta tuijotti miestä epäuskoisina. Heidän ulkomuotonsa oli kieltämättä hieman epäsiisti, ja olemus muutenkin sellainen, että alkoholia ovat varmasti käyttäneet enemmän, kuin on tarpeen. Nainen puolustautui jotenkin, että miten mielipiteitään laukovalla miehellä on pokkaa sanoa tuollaista, ja että hän on myöskin käynyt töissä. Nuori mies oli hyvin vihaisen oloinen. Vanhemman pariskunnan mieshenkilö istui koko ajan aivan hiljaa, tuijottaen nuorta miestä typertyneenä. Lopuksi nainen yritti ratkaista tilanteen sanomalla: "No, ei muistella pahalla..." Nuori mies tähän: "Menkää töihin niin sitte en kattele teitä pahalla." ja poistui bussista.
Tarkoitin joka sanaa, vaikka ymmärrän toki tämän vihaisen nuoren miehenkin näkökulman. Hänen lähestymistapansa asiaan oli vain niin negatiivisen energian sävyttämä, että aivan vaistomaisesti tunsin sympatiaa heitä kohtaan, joiden kimppuun hyökättiin. Lopuksi erosimme vanhan pariskunnan kanssa hymyillen ja hyviä päivänjatkoja toivotellen. Uskon, että heidän halunsa muuttaa elämänsä suuntaa ja vähentää alkoholinkäyttöään sai minun ja heidän kohtaamisesta enemmän eloa kuin heidän ja nuoren miehen kohtaamisesta.
Voin vain kuvitella, minkälainen tunne nuoren miehen sisällä on, kun hän näin voimakkaasti purkaa huonoa oloaan julkisella paikalla tuntemattomiin ihmisiin. Hänen olemuksensa oli jäykkä ja vihainen, musta takki, salkku kädessä ja Suomi-leijonapipo päässä... Hän edusti minun näkökulmastani juuri sellaista elämäntapaa, jossa 12-tuntiset työpäivät nähdään itseisarvona ja rahan tienaaminen tärkeinpänä tavoitteena. Elämänarvojen tutkiskelu ja ohjelmoitujen ajatusmallien paikantaminen on saattanut jäädä puolitiehen... Voisin veikata, että hän ei myöskään nauti niistä tunneista, jotka viettää työnsä parissa. Oli lähellä, etten kysynyt häneltä, miksi hän tekee niin pitkää työpäivää hänen avautuessaan siitä, miten hänen verorahojaan käytetään. Mieleeni tuli myös ajatus siitä, että nyt on näin, mutta mitenkäs silloin, kuin sinä olit lapsi ja kävit koulussa ilmaiseksi? Olisiko kyseinen sosiaalipummi voinut silloin olla sellaisessa elämäntilanteessa, että kävi töissä ja maksoi veroillaan sinun koulunkäyntiäsi? Jos halutaan yksinkertaistaa asioita, se voidaan tehdä moneen suuntaan.
Tunnen sympatiaa kaikkia kohtaamisessa osallisina olleita henkilöitä kohtaan. Olisi helppo summata tilanne niin, että joko "alkkiksia ahdisteltiin ja nöyryytettiin, mies teki väärin" tai: "mies oli ihan oikeassa, nehän oli yhteiskunnan sosiaalipummeja, niiden sietääkin hävetä". Toivon, ettemme sortuisi näin mustavalkoiseen ajatteluun. Eräs tarinan opetuksista voisi olla se, että mitä tahansa muutosta haluat aikaan, tee siirtosi rakentavasti ja positiivisen energian kautta. Lisäksi monelle meistä tuntuu onneksi jo selvältä ajatus siitä, että jokaisen elämässä voi olla parempia ja huonompia aikoja ja elämäntilanteita. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Ketään ei ole milloinkaan hedelmällistä tuomita, sillä jokainen toimii aina parhaan sen hetkisen ymmärryksensä valossa ja tietoisuutensa tasolla. Pidetään siis huolta toisistamme sen sijaan, että tekisimme karkeita jaotteluja ja erotteluja tyyliin: "Minun tapani elää on oikein, sinun on väärin". Se ei palvele ketään.
Rakkauden ja ymmärryksen täyteistä loppuviikkoa! ♥
Kuvat: MaraDamian / Deviantart
