Tervetuloa täydelliseen todellisuuteen.

Basam Booksin "valitut palat" eli Viisas elämä -sarja on tähän mennessä ollut mielestäni täynnä hienoja kirjoja, jotka käsittelevät hyvän ja onnellisen elämän kokemista ja henkistä kasvua kukin omasta vinkkelistään. Ajatustensa kyseenalaistaminen ja tähän hetkeen kiinnittyminen ovat olleet näissä kaikissa jollain tavalla läsnä. Aiemmin olen lukenut sarjasta Judith Orloffin ja Eckhart Tollen teoksia, ja voin suositella kaikkia, mikäli niiden lukeminen tuntuu hyvältä ajatukselta.

Äitini antamasta joululahjapaketista paljastui mieluisa lahja, jota en ollut toivonut tai aikaisemmin hamunnut: Byron Katien ja Stephen Mitchellin kirjoittama kirja Ilon tuhat nimeä - sopusointuisen elämän tie. Mitchell on taolaisuuden tuntija, joka haastatteli vaimoaan Katieta taolaisuuden pääteoksen Tao te chingin ajatuksiin pohjaten. Katie oli kamppaillut vuosia vaikean masennuksen kanssa, ja lopulta "herännyt todellisuuteen" ymmärtäen, että kärsimys on valinta. Hänen ajatuksiensa ja Tao te chingin oivalluksien yhdistyessä syntyi tämä teos. Olen ahminut sitä nyt vuorokauden verran, ja haluan jakaa kanssanne sen antia.

Kirjoitan Katien ja Mitchellin kirjaa vapaasti lainaten, siihen omia ajatuksiani yhdistellen. Kirjan punainen lanka on helppo löytää:

Todellisuus on aina täydellinen.

Tämä ajatus on niin yksinkertainen, että se tuntuu monen mielestä järjettömältä. Mieli on mutkikas, se luo kaaosta, joka taas luo kärsimystä. Mielen tehtävinä on pitää yllä illuusiota identiteetistä ja aikakäsityksestä, joista kumpuavat pelot, odotukset ja vaatimukset. Nämä ikään kuin rytmittävät elämää, ja ruokkivat mielen ja egon olemassaoloa. Ilman niitä ei olisi mitään, mihin ego voisi kiinnittyä ja ajatukset samaistua. Tämä kiinnittyminen ja samaistuminen luovat kuitenkin kärsimystä. Kärsimys on taistelua todellisuutta vastaan. Kärsimys on valinta, tapa suhtautua elämään ja asioihin.

Joka kerta, kun vastustat sitä mitä on, vastustat elämää ja Jumalaa.

Mieli keksii helposti tilanteita, joihin tämä ajatus ei pätisi. Maailmassa tapahtuu kamalia asioita, onnettomuuksia, sairautta, väkivaltaa ja kuolemaa. Pitääkö nämäkin asiat hyväksyä sellaisinaan? Ei tietenkään. Voimme omilla teoillamme viedä elämää ja maailmaa siihen suuntaan, kuin itsestämme tuntuu hyvältä ja oikealta. Kukaan meistä ei kuitenkaan voi tietää, mikä itsellemme, läheisillemme tai maailmalle on milloinkin parasta. Emme voi tietää, onko elämä vai kuolema, terveys vai sairaus parempi. Jos tapahtuu jotakin, joka ei sovi meidän kuvitelmaamme elämän oikeanlaisesta kulusta, ahdistumme. Maailmassa ei kuitenkaan koskaan ole tapahtunut mitään, minkä ei olisi pitänyt tapahtua. Elämä tapahtuu ja virtaa meistä riippumatta. 

Jos haluamme vapautua kärsimyksestä, meidän on oivallettava tämä. Todellisuus sellaisenaan on aina täydellinen. Se on niin vapauttava ja itsestäänselvä ajatus, että mielemme saattaa kamppailla kovasti sitä vastaan. Mielemme ei itse asiassa välttämättä halua ollenkaan päästää irti kärsimyksestä, sillä kärsimys on mielen rakenteeseen kiinteästi kuuluva asia. Se on suuri osa monen ihmisen identitettiä ja itseään koskevaa tarinaa. Oman identiteetin kyseenalaistaminen voi tuntua pelottavalta. "Hengitänkö minä, vai hengitetäänkö minua?" Se saattaa vaatia maailmankuvan muuttamista, vanhojen ajatusmallien korvaamista uusilla, ja muutos pelottaa usein.

Itselleni luonteva tapa ajatella on, että me olemme kaikki yhtä ja samaa. Jokainen meistä on täällä hetken, ja pian voimme olla jossakin aivan toisessa muodossa. Jokainen ihminen ja jokainen asia on osa suurta kokonaisuutta. Olemme toistemme peilejä ja opettajia, samalla olemme itsemme rakastajia ja itsemme ainoita seuralaisia...

Emme voi määrätä maailmankaikkeutta. Kaikki mikä tapahtuu, on oikein. Siksi, ollaksemme onnellisia, täytyisi tämä hetki  hyväksyä ja ottaa aina avosylin vastaan. Voimme helpottaa asioiden kulkua niin, että valitsemme tekemämme asiat sen mukaan, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Aina, jos meistä tuntuu, että meidän pitäisi tällä hetkellä olla jossakin muualla kuin olemme, tai tehdä jotakin muuta, kuin mitä teemme, olemme järjiltämme. Näin ei pitäisi olla koskaan, sillä koska olet nyt siinä missä olet, sinun kuuluukin olla siinä. Siksi mielen vaeltelu menneessä ja tulevassa, odotuksissa ja vaatimuksissa tulisi lempeästi pysäyttää. Muutoin emme voi olla läsnä tässä hetkessä, siinä ainoassa todellisessa. 

"Jos uskot ajatuksiasi, kärsit."

Byron Katie on kehittänyt menetelmän, jonka avulla voi kyseenalaistaa omia ajatuksiaan, jotka luovat elämään stressiä ja ahdistusta. Hän kutsuu menetelmää Työksi, The Work. Siihen kuuluu neljä kysymystä, jotka esitetään aina stressaavaa ajatusta kyseenalaistaaksemme. Nämä kysymykset ovat:

1. Onko se totta?

2. Voitko aivan varmasti tietää, että se on totta?

3. Miten reagoit, kun uskot tuohon ajatukseen?

4. Kuka olisit ilman tuota ajatusta?

Kirjassa kerrotaan monia hienoja esimerkkejä ajatuksista, joita ihmiset ovat tämän menetelmän avulla kyseenalaistaneet. Ideana on se, että mitä tahansa mielesi sinulle uskotteleekin, voit nähdä mielesi taakse ja hyväksyä sitä kautta todellisuuden. Itseäni koskettava esimerkki on erään miehen stressaava ajatus, jota Katien menetelmän avulla työstetään:

"Olen vihainen vaimolleni, koska hän sytytti talomme palamaan ja pieni tyttäreni kuoli."

Aluksi pitää selvittää taustaoletus, jonka takia tämä ajatus toi miehelle stressiä ja kurjuutta. Lähtökohta on tässä tapauksessa ajatus siitä, että olisi parempi, jos miehen tytär olisi edelleen elossa. Nyt aletaan tehdä Työtä. Voidaanko aivan varmasti tietää, että tämä oletus on totta? Jos olemme aivan rehellisiä, sitä emme voi tietää. Jotkin asiat saattavat tuntua epäoikeudenmukaisilta ja kammottavilta, mikäli olemme asettaneet elämälle joitakin oletuksia tai odotuksia. Jokaisella asialla on kuitenkin tarkoitus, joka saattaa ilmetä vaikkapa vasta vuosien päästä. Työ on siis ahdistusta luovien ajatusten kyseenalaistamista. Mikäli omaksuu tämän kaltaisen tavan elää, saattaa vaikuttaa jonkun mielestä välinpitämättömältä tai jopa julmalta. Uskon itse, että hyvien tekojen tekeminen tai esimerkiksi aito läsnäolo toiselle ihmiselle hänelle vaikeassa tilanteessa on mahdollista vain, mikäli pystyy kyseenalaistamaan omat ajatuksensa. "Ei ole minun vuoroni kärsiä."

Täältä löydät Byron Katien videoita, jotka havainnollistavat Työn tekemistä käytännössä. Tässä hyvä johdattelu, Finding Kindness and Questioning Stressful Thoughts.

"I'm not asking you to believe me, I'm just asking you to test it for yourself."

Elämän virta on liian suuri ja mahtava hallittavaksi tai jaettavaksi hyviin ja pahoihin asioihin. Se, mikä tapahtuu, on lopulta oikein. Avoin mieli kykenee ymmärtämään, että se on suurin lahja ja vapautus, jonka voimme tässä maanpäällisessä elämässämme saada. Kenelläkään ei ole sen enempää viisautta kuin toisella, ei enempää kurjuutta tai enempää onnellisuutta. Nämä kaikki asiat ovat meissä jokaisessa, sillä olemme kaikki yhtä. Ajatuksemme tai niiden kyseenalaistaminen määrittävät sen, mitkä asiat itsessämme pääsevät esiin ja vallitseviksi.

Kiitos, kun luit mietteitäni. Ihanaa, että olet juuri siinä juuri nyt. ♥


Kuvat: QuelFamosoPorco, Deviantart.

Joulukuusi

Keittiöstämme on viimeaikoina löytynyt paljon lämmintä tunnelmaa ja mahtavia keskusteluja. Kyllä se on kodin sydän.

Olemme Lauran kanssa molemmat herkästi innostuvaa sorttia, ja saamme revittyä suunnatonta iloa pienistä asioista. Vai ovatko ne sittenkään niin pieniä? Olen kirjoittanut ylös, mitä kaikkea olemme fiilistelleet kuluneen kuukauden aikana.

Ihanuutta mielestämme on esimerkiksi...

• Se, kun biojätettä kertyy enemmän, kuin sekajätettä.
• Edulliset, tarpeelliset kirpparilöydöt. Mm. espressopannu 4 €.
• Turhista tavaroista luopuminen.
• Kookosöljy. Herkullinen maku ja monipuoliset käyttökohteet! Mm. luomupopcornit kookosöljyssä paistettuna ja Herbamarella maustettuna...
• Aamucappucino.
• Ex-tempore viini-juusto-iltamat.
• Kauniit ruoka-aineet esillä lasipurkeissa.
• Epäonnistuneen sokerointimassan kaunis väri. Niin... Kaikessa on jotakin hyvää. ;)

Joku voisi pitää meitä tärähtäneinä, mutta mitäpä siitä. Suosittelen listaamaan välillä ylös mieltä lämmittäviä asioita. Ja ennenkaikkea fiilistelemään... Kaikkea! Lisäksi haluan virallisesti julistaa mitätöidyksi vanhan kansan sananlaskun: "Kenellä onni on, se onnen kätkeköön". Noin.

Postitiivisuutta ja parasta viikonloppua! ♥

No stress!

Krooninen stressi painaa meistä monia, mutta miksi? Onko se tarpeen ja voisiko siitä päästä eroon? Mitä hyötyä murehtimisesta on koskaan ollut kenellekään? Se ei tee meistä yhtään onnellisempia, päinvastoin. Se ei myöskään yleensä edistä asioiden onnistumista tai järjestymistä parhain päin. Ja kuinka monet etukäteen pohtimistamme huolenaiheista jäävätkään kokonaan toteutumatta, tai huomaammekin selviävämme tilanteista paljon odotettua helpommin ja paremmin. Olen myös huomannut, että mukavienkin asioiden ja tilanteiden mielessään suunnittelu tai kuvittelu saa aikaan "suorituspaineita", ja epämääräisen hämmennyksen tunteen, kun tilanne ei mennytkään niin, kuin oli etukäteen kuvitellut tai toivonut... Mutta toteutui silti parhaalla mahdollisella tavalla. Oletteko huomanneet saman? :)

Tiettyihin tilanteisiin valmistautuminen, suunnitelmat ja unelmat ovat tietenkin eteenpäin vieviä ja tärkeitä, mutta jos nämä ajatukset muuttuvat ahdistaviksi ja hallitseviksi, ollaan haitallisen stressin puolella. Meillä ei todellakaan ole syytä murehtia asioista liiaksi etukäteen. Elämässämme ei ole todellisia, henkeämme uhkaavia vaaroja, joihin voisi tai kannattaisi varautua etukäteen huolestumalla. Nykyihminen on luonut itselleen keinotekoisen maailman, jossa on kuvitteellisia uhkia. Paineet sopia tiettyyn lokeroon, saavuttaa tietynlainen elämäntyyli ja toimeentulo, paineet onnistua ja "pärjätä elämässään" luovat helposti stressitilan, joka puolestaan heijastuu kehoon erilaisina jännitys- ja kiputiloina, ruuansulatus- tai iho-ongelmina, vastustuskyvyn heikentymisenä ja niin edelleen.

Olen havainnut itsessänikin merkkejä ehdollistuneista stressireaktioista. Olen suhtautunut niihin mielenkiinnolla ja rakkaudella, mutta pyrin pääsemään niistä irti, sillä tiedän niiden vaikuttavan haitallisesti elämääni ja olooni. Elämässäni on ensimmäistä kertaa (!) sellainen vaihe, että suunnitelmani ovat todella auki. Minulla ei ole ensi maaliskuun jälkeen sitoumuksia mihinkään työ- tai opiskelupaikkaan, ja tämä on todellakin uusi tilanne! Mielenkiinnonkohteita ja suunnitelmia sen sijaan on useita. Se tuntuu mahtavalta, mutta opittu stressireaktio nostaa välillä päätään. Epävarmuus rahallisesta toimeentulosta on tilanteessa stressin aiheuttaja, mutta sisimmässäni tiedän pärjääväni, ja että kaikki menee hyvin. Siksi stressireaktio on suorastaan absurdi! Ehdollistunut mieleni ja syvempi olemukseni käyvät jonkinlaista valtataistelua. Kuten huomaatte, tämän jutun kirjoittaminen on minulle (jälleen kerran) terapiaa ja tapa jäsentää ajatuksiani, mutta toivon tästä olevan hyötyä myös teille. Tässäpä siis kokemuksiani stressin selättämisen tiimoilta...

Kävin muutama päivä sitten jälleen Om Yogalla Riina Ingalsuon hathajoogatunnilla. Hatha on luonteeltaan rauhallista ja lempeää, ja itsessäänkin siis omiaan stressinpoistoon. Riina kertoi vielä joogailujen ohessa ajatuksiaan stressistä ja kuinka siitä on mahdollista päästää irti.

"Jokainen kehon jännitystila on alkujaan mielen jännitystila. Stressi on mielen keksintö, ja se purkautuu kehoon jännityksinä. Onneksi me voimme kuitenkin päättää päästää näistä jännitystiloista irti. Stressin aiheet ovat aina menneessä tai tulevassa. Ja loppujenlopuksi ei kuitenkaan ole muuta kuin tämä hetki. Menneisyys on muistijälki, ja tulevaisuus on kuvitelmaa, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Ainoa, mikä on todellista, on juuri tämä hengenveto tässä ja nyt."

Voiko asiaa enää kauniimmin ilmaista?


Tunnilla tehtiin kaksi simppeliä mutta tehokasta stressinpoistoharjoitusta, jotka haluaisin nyt jakaa kanssanne.

1. Makaa selälläsi. Nosta käsivarret suoraksi kohti kattoa, pidä kädet nyrkissä. Jännitä käsiä voimakkaasti, purista nyrkkejä, ja vedä käsivarsia sisäänhengityksellä hitaasti koukkuun kohti rintalastaa. Uloshengityksellä puhalla suun kautta ulos, ja päästä nyrkit tippumaan rintakehän päälle. Toista muutaman kerran. Koputtele lopuksi sormenpäillä rintakehää.

2. Haa-hengitys: Seiso ryhdikkäästi, nosta käsivarret suoraksi kohti kattoa, aseta kämmenet yhteen. Pidä katse peukaloissa. Ota voimakas tunne mukaan, ja valmistaudu päästämään epämiellyttävästä stressistä irti. Puhalla voimakkaasti suun kautta ulos ja huokaa "haa" tai muuta, mikä tuntuu sopivalta. Älä mieti, miltä näytät tai kuulostat. Tällä uloshengityksellä taivu nopeasti eteen- ja alaspäin, heitä samalla kädet alas kohti lattiaa. Anna myös pään valahtaa alas, päästä niska rennoksi. Pidä alastulossa kuitenkin polvet hieman koukussa ja varo selän ja niskan nikamia. Tarkoitus ei ole venyttää, vaan valahtaa aivan "lötköksi". Toista harjoitus niin monta kertaa, kuin tuntuu hyvältä. Tämä on hyvin vapauttava ja puhdistava harjoitus, mikäli tunteen saa ladattua mukaan.

Ahdistavista tunteista voi olla pelottavaa päästää irti. Mitä jää niiden jälkeen jäljelle? Joudunko kohtaamaan unelmani ja todelliset intuitioni? Muutoksen tuulet... Mutta älkäämme pelätkö niitä.

Tässä vielä keinoja, jotka itse olen kokenut toimiviksi stressin hallinnassa, purkamisessa ja selättämisessä.

• Kirjoittaminen. Kirjoita paperille ahdistava tunne, tilanne, pelko tai asia. Käsittelyprosessi alkaa. Mieti ajatuskulut loppuun asti. Mikä on lopulta pahinta, mitä voi tapahtua?
• Asian purkaminen läheisille puhumalla voi olla toimiva keino, mutta joskus oman sisäisen äänen kuuntelua edistää asian pohtiminen itsenäisesti. Varo myös, ettet kuormita läheisiäsi turhaan "märehtimällä" ja tilittämällä asioita, se johtaa harvoin mihinkään hyvään. Yhdessä rakentavasti pohtien voi kuitenkin moniin asioihin saada hyviä näkökulmia ja ratkaisuja.
• Mieti, onko sinulla mahdollisuutta vaikuttaa asiaan. Jos on, toimi. Jos ei, hyväksy asia ja asennoidu siihen uudella tavalla.
• Pienten, jokapäiväisten asioiden hoitaminen tehokkaasti ja suunnitelmallisesti. Älä turhaan ota stressiä esimerkiksi siitä, muistatko tehdä jotakin. Tee muistilista, jätä tavarat sopiviin paikkoihin, äläkä jätä hoidettavia asioita roikkumaan tulevaisuuteen.
• Pelkojen kohtaaminen ja työstäminen. Meillä kaikilla on niitä. Suhtaudu omiisi opettajina. 
• Poistu mukavuusalueeltasi mahdollisimman usein, joko pienissä tai isommissa asioissa. Riko rutiinit. Itseluottamuksesi ja paineensietokykysi kasvaa.
• Ulkoile, musisoi, piirrä, maalaa, tanssi, tee mitä tahansa luovaa.
• Jokeri: Kysy neuvoa unilta. Kysy illalla nukkumaan mennessäsi mieltäsi askarruttava kysymys. Muotoile se selkeästi ja valitse vain yksi yhtenä iltana. Varaa sängyn viereen paperia ja kynä. Jos muistat unesi (keskellä yötä tai aamulla), kirjoita se heti ylös (vielä analysoimatta sen sisältöä). Pohdi myöhemmin suhteutettuna kysymykseesi, saatat yllättyä. Omalla kohdallani hyvin jännittävät unikonsultaatiot on aloitettu ja ne todellakin saavat jatkua! Tästä kiehtovasta aiheesta lisää Judith Orloffin Emotionaalinen vapaus -kirjassa...

 Aivan parasta ja rohkeaa viikonloppua, ihmiset! ♥


Kuvat: Ace0fredspades, ch4d1str0, Deviantart.

Vapaus ja vastuu

Oletko tullut ajatelleeksi, että aivan koko elämäsi on sinun tekemiäsi valintoja? Tai ainakin pitäisi olla.

Tiedostamattaan hyvin monet antavat elämänsä lipua eteenpäin luullen, että ovat itse valinneet siihen kuuluvat asiat, vaikka todellisuudessa heidät on monelta taholta aivopesty haluamaan ja valitsemaan tiettyjä asioita. Elämässäsi tälläkin hetkellä oleva sisältö on kuitenkin sellaista, josta sinun pitäisi ottaa vastuu. Sinulla on siihen valta, vaikka siltä ei aina tuntuisi.

Kiire on valinta. Tekemäsi työ on valinta. Ihmissuhteesi ja niiden laatu on valinta. Kaikkea, mitä elämässäsi tapahtuu tai mitä siihen sisältyy, et voi valita, mutta voit aina valita kuinka näihin asioihin asennoidut. Jälleen olemme siis valinnan äärellä. Mielen voima on valtava. Työstänkö asioita vai pakenenko niiden kohtaamista? Haluanko kehittää ja parantaa asioita vai tyydynkö valittamaan, ahdistumaan ja tyytymään? Valitsenko asenteen, että kaikella on kääntöpuolensa, opetuksensa ja tarkoituksensa, vai lannistunko jostakin? Ajatteletko jokaisen tilanteen mahdollisuutena oppia ja kehittyä, vai onko ajattelutavassasi sijaa turhautumiselle? Vitsauksia, epäonnea tai kurjuutta ei oikeastaan ole olemassa, mikäli valitsee toisenlaisen asenteen. Olemme kaikkine murheinemme sikäli erittäin onnekkaassa asemassa, että perustarpeistamme on huolehdittu. Loppu on sinun valintojasi.

Jos valitsee elämänsä sisällöt intohimon ja ilon pohjalta, tulee yhä useammin todella eläneeksi juuri läsnäolevassa hetkessä. Tämän hetken hyväksyminen muuttuu helpoksi ja luonnolliseksi. Samalla tulee yhä vaikeammaksi tehdä mitään, mikä ei tunnu hyvältä ja oikealta. Käy nimittäin niin, että tehtyään itsenäisiä valintoja omien tuntemustensa pohjalta, sisäistää omien valintojensa merkityksen ja voiman. Olen itse valinnut tämän hetken, joten miksi se ei tunnu hyvältä? Jotain on pielessä, ja jälleen on aika tehdä uusia valintoja.

Kuka tätä elämää ohjaa ja elää? Oman intuitionsa seuraaminen onkin pitkälti pois oppimista eri tahojen pyörittämästä aivopesusta. Osa meistä on päässyt hieman vähemmällä, mutta osaa on lingottu kunnolla. Aivopesun suorittaja voi toimia tietoisesti, mutta usein myös tiedostamattaan. Tähän asiaan heräämisestä puhutaan myös taannoin lukemassani Anthony de Mellon Havahtuminen-kirjassa. Suosittelen lukemaan, ja tästä voit lukea oivan tiivistelmän ja ajatuksia kyseiseisen teoksen tiimoilta.

Pohtikaamme siis vapautta ja vastuuta. Lisäksi parhautta ja rakkautta jokaisen viikonloppuun! ♥

Kuvat täältä ja täältä, käsi kädessä -kuva Facebookin syövereistä.

Neljä elementtiä

Olin eilen kuuntelemassa ihanien Jaakko Halmetojan ja Christoffer Westerlundin luentoa "Terveyden supersankarit", jolla puhuttiin paljon erilaisista energioista. Hyvinvoinnin teemat jaettiin perinteisiin neljään elementtiin, joihin viitaten voimme parantaa elämämme laatua sen eri osa-alueilla tässä maailmassa. Jaan lyhyesti mieleeni jääneet pointit (itsereflektiota ja hyvän tiedon levittämistä ajatellen). Lisäilin fiiliksen mukaan omia kommenttejani ja taannoisen NYT 2012 -konferenssin antia eri luennoitsijoilta.

Tuli

• Aurinko, D-vitamiini, Jaakko suositteli 125-150 mikrogrammaa päivässä ainakin pimeään vuodenaikaan. 
• Mahdollisimman paljon hyvää luonnollista valoa, loisteputkien valospektrit eivät ole sitä. Luonnonvalo, suolalamput ja muut "pehmeät" valonlähteet. Kirkasvalolamppu saattaa toimia aamulla heräämisen apuna.
• Itse vannon kynttilöiden ja muun elävän tulen rauhoittavien ja "meditatiivisten" ominaisuuksien nimeen...

Vesi

• Riittävä vedenjuonti, lähdevesi tai vähintäänkin veden suodatus. 
• Se, ettei iholta pestä hyvää ja luonnollista bakteerikantaa pois emäksisillä pesuaineilla. 
• Luonnon vesissä uiminen, etenkin kylmässä vedessä, vahvistaa immuniteettia ja on kaikin puolin parantavaa. Liittyy myöskin seuraavaan elementtiin...

Maa

• Maadoittuminen, yhteys maahan muuttaa kehomme sähkövarausta suotuisaksi. Säteily ja sähkösaaste yhdistettynä siihen, että nykyihminen on (etenkin talvella) hyvin vähän yhteydessä maahan, ei ole hyvinvoinnillemme eduksi. Koen, että saamme maasta tietynlaisen informaation, jonka avulla yhteys itseen ja maailmaan vahvistuu, asiat asettuvat mittasuhteisiinsa ja uomiinsa. Vesi johtaa hyvin sähköä, niinpä luonnon vesissä uiminen on parasta maadoitusta. Enää en tarkene olla ulkona paljain jaloin (totuttelukysymys!), mutta tunnustan halailevani puita paljain käsin (yhteys maahan) ... Tähän on tultu, koska se tuntuu hyvältä.

Ilma

• Mahdollisimman paljon raikasta ulkoilmaa! Myös kaupungeissa ulkoilman laatu on parempi kuin "pysähtynyt" sisäilma. 
• Tuuletus! 
• Ionisaattori (ilmanpuhdistin). 
• Nenäkannu, "sarvikuono" ylähengitysteiden puhdistamiseksi. Saa apteekista ohjeineen. Yhtä tärkeä rutiini kuin hampaiden pesu, sanoo Jaakko. 
• Keuhkot eivät lepää, ilma virtaa. Keuhkojemme kautta elimistöömme virtaa elintärkeää happea, mutta myös ilmansaasteita ja muita epäpuhtauksia.

• Hengitysharjoitukset ja syvähengitys lisäävät kehon ja mielen yhteyttä ja toimivat porttina moneen hyvään. Hengitys - henkisyys... Voimme tietoisesti hengittää sisäämme asenteita ja energioita, joita haluamme itsessämme lisätä, ja päin vastoin puhaltaa ulos niitä, joita emme itseemme halua.

Luennolla puhuttiin myös yleisesti henkisen kapasiteetin merkityksestä hyvinvoinnille. Christoffer sanoi jossakin vaiheessa osuvasti, että erottuaan kirkosta hän on alkanut uskoa Jumalaan. Aivan samoin on oikeastaan käynyt myös minulle. Tuntuu helpottavalta olla vapaa kaikista "arvojen lokeroista", ja löytää oma henkisyytensä ja arvomaailmansa aivan puhtaasti oman sydämen varaan rakentaen.

Nykyään jopa valtamediassa puhutaan paljon mielen voimasta ja henkisyydestä. Pointtina: "Me emme ole kehomme, meillä on keho." Ylellä esitettiin jokin aika sitten mielenkiintoinen dokumenttisarja Mielen salattu voima, jossa esitettiin tieteellistä näyttöä mm. ruumiistairtautumiskokemuksista, puhuttiin plasebolääkkeiden uskomattomista vaikutuksista, telepatiasta, ennenäyistä ja entisistä elämistä. Huikeaa pohdittavaa, valitettavasti nettikatseluaika on näissä dokkareissa päättynyt. Jos saatte jotakin kautta silmienne eteen, kannattaa katsoa.

Viime viikonloppu Jyväskylässä oli täynnä hienoja kohtaamisia, ihania ihmisiä, paljon tietoa ja tapahtumia, jotka ovat johtaneet kohdallani itsetutkiskeluun ja oman identitettini tutkimiseen - jälleen. Tämä kappale on soinut päässäni tasaisin väliajoin lauantaista lähtien, ja haluan jakaa sen sanat kanssanne. Se kolisee tällä hetkellä päässäni pyörivien prosessien kanssa hyvin yhteen. Kiitos Rikulle biisin johdattamisesta luokseni. Kappaleessa käsitellään kuolemaa ja henkisyyttä, ja saattaa olla voimauttava niille, jotka ovat aiheiden parissa viettäneet aikaa tahtomattaan tai tietoisesti prosessoiden. Sanoitukset ovat aitoja, kaunistelemattomia, ja ehkä siksi ainakin itseäni koskettavia. Ajatuksia on - eri näkökulmasta, mutta jälleen - rytmitetty neljän elementin mukaan. Olkaa hyvät.

"Sydämeni...

Silmät vesiputouksissa,

pidä minua sinun rukouksissa.

Sielua ei ole enää ruumiissas,

me muut itketään tiellä täällä tuskissa,

nauretaan välillä.

Niin häviävän pieni on aika,

niin järkyttävän hieno on sielun taika.

Mä mietin vielä kuinka kauan

kunnes on aika.

Pahimmissa myrskyissä

mielen muurin yli

toisiinsa tyrskyää totuus ja sielu.

Sydämeni...

Voin sen jo mielen muurin takaa aavistaa,

katselen uskomattoman kaunista maisemaa.

Katoavainen on hymysi,

ihmeelliset silmäsi.

Tuska suunnaton ei löydä sisimmästäni.

Muistot aarteinani,

kiitos niistä hetkistä jotka sain kanssasi viettää,

joita saan muistoissani pitää.

Maasta sinä olet tullut,

maaksi sinä olet tuleva.

Meemme Jumalan luo,

odota minua toisella puolella.

Itken ilosta ja surusta,

onnesta ja ikävästä.

Minä kärsin vielä, 

mutta sinä...

Luut, hiukset, iho, hampaat,

ne on maasta, menee maahan.

Kun kuolen, joudun ne palauttaan,

vain lainaa.

Vapaa...

 Maa ei ole minua,

en voi siihen samaistua.

Mene vaan takas, maa,

ole vapaa.

Veri, kyyneleet, hiki, virtsa,

nesteitä, ne ovat vedestä tulleita.

Minulla ne ovat vain lainassa,

eivät nekään ole minua.

Kun kuolen, ne palaavat suureen vesimassaan.

Ottakaa vaan, eivät nekään ole minä.

Ole vapaa.

Ruumiini lämpö minulta katoaa,

kuollessani en sitäkään pitää saa.

Tuli on lainassa vain vähän aikaa,

enkä sekään ole minä.

Vapaa...

Ilma keuhkoissani virtaa,

mut ei pysy paikallaan.

Sisään ja ulos,

sekin on minulla vaan lainassa.

Henkeni on osa suurta ilmaa,

sinustakin siis luopua saan.

Et sinäkään ole minä,

ole vapaa...

Kaiken aineen olen pois antanut,

missä tilassa minä siis liikun nyt?

En minä ole tässä tilassa,

tämä tilakin on vain minulla lainassa.

Jos minä en ole minä,

enkä kehoani omista,

missä on minun majapaikkani?

Missä menevät minun rajani?

En minä itseäni omista,

olen vain itselläni lainassa.

Ei minua ole olemassa,

mene vaan, ole vapaa."

Julma-Henri & RPK - Vapaa

Kehomme siis koostuu neljästä elementistä, joilla voi olla meille opetettavaa, jos annamme niiden erilaisten voimien ja energioiden virrata kehossamme. Muistakaamme kuitenkin, että keho on (erään käsityksen mukaan) vain väliaikainen majapaikkamme. Nämä ajatukset yhdessä antavat kenties aihetta laajentaa käsitystä minuudesta ja maailmasta.

Voikaa hyvin ja kohdelkaa kehoanne temppelinä. Upeinta loppuviikkoa. ♥

Kuvat (järjestyksessä): Joffi, karil, onlyhumayun, Eman333, todd587,  LilahOnTheRoof

Kun mikään ei riitä

Minimalismin kaipuu ja turhasta tavarasta eroon hankkiutuminen ovat nostaneet päätään elämässäni. Kämppiksenvaihdos ja sen mukanaan tuomien muuttohässäköiden seurailu lienee osasyyllinen ajatusten heräämiseen. Olen myös pohtinut mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvaa pidempää ulkomaanmatkaa, jonka myötä tavaran radikaali vähentäminen saattaisi viimeistään tulla kysymykseen...

Olen itse asiassa ajautunut kuluneiden päivien aikana pienimuotoiseen tavarakriisiin. Enkä edes ihan pieneen. Nyt alkaa helpottaa, mutta muutama päivä sitten Lauran keräillessä omituisen välinpitämättömästi ihailtavan suoraviivaisesti ja helpon oloisesti tavaroitaan kirpparille, tuli itselleni jonkinnäköinen paniikki. Miksi mulla on näin paljon tavaroita, joita käytän harvoin - jos koskaan - ja ennenkaikkea: Miksi niistä on niin vaikea luopua?! Onko tervettä haahuilla tavaroidensa keskellä ja tarrautua huiveja pursuavaan lokerikkoon...

"Nää on kaikki niin ihania! Näistä mä en kyllä ainakaan luovu, vaikka lähtisin Intiaan meditoimaan omaisuus rinkassa! Paitsi ehkä tätä mä en oo käyttäny kauheesti... Mutta nää mä haluan kyllä pitää! Saako ihmisellä olla näin monta huivia?"

"Minttu, kukaan ei oo viemässä sulta sun huiveja... Ihan rauhassa... "

Olen siis pikkuhiljaa luopunut jo monista tarpeettomista tavaroistani, mutta tämä tuntuu olevan loputon suo. Kun luopuu joistakin tavaroista, huomaa, että niitä ei todellakaan jää kaipaamaan. Alkaa kyseenalaistamaan jälleen uusia kohteita: Tarvitsenko tätäkään? Mutta, mutta. Perusteluja säilyttämisellekin saattaa löytyä yllättävän paljon. Toisista esineistä tuntuu olevan vielä vaikeampi luopua kuin toisista, vaikka esineen käyttöaste olisi aivan yhtä matala. Omalla kohdallani luopumisen vaikeus tulee varsinkin rahallisen arvon (kalliit astiat, kalliit vaatteet) tai tunnearvon (lahja, muisto matkalta tms.) myötä. Lisäksi olen niin höperö, että pohdin kovin pitkälle tulevaisuuteen, saattaisiko tätä tavaraa tarvita myöhemmin, esimerkiksi kun perustan oman päiväkodin. (!!!) En siis haluaisi missään vaiheessa joutua ostamaan tavaroita "uudestaan", mutta toisaalta tällä hetkellä käyttämättömät tavarat ahdistavat nurkissa. Nämä lienevät luonnollisia reaktioita, mutta niitä on uskoakseni erittäin hyödyllistä kyseenalaistaa.

Kaikki esineet ovat kuitenkin vain esineitä. Kaikista esineistä ei kenenkään tarvitse luopua, mutta olisiko vapauttavaa elää ollen vastuussa vähemmästä tavaramäärästä? Kuinka monet esineistä ovat meille statussymboleja ja turvaobjekteja, jopa syy elää samanlaisena toistuvaa, turvallista mutta vähemmän kehittävää elämää viettäen pitkiä aikoja samassa paikassa? Jos lähdemme matkalle, tavarat ikään kuin kutsuvat meitä palaamaan. Elämässä on hyvä olla tukikohtia, mutta pitääkö jokaisella olla jatkuvasti oma, ja siellä omat tavarat?

"No näitä lautasia voi tarvita joskus näin paljon, jos tulee vieraita..." Niinpä niin. Kämppikseni ehdotus oli, että järjestetään tuparit "tuo oma lautasesi"-teemalla. Loistava idea!

Käytännön tasolta pohdintani tavaroista ja niiden täyttämästä elämästä ovat luisuneet suorastaan filosofian puolelle... Tässä lisää ajatuksia, joita esineiden omistamisen kyseenalaistaminen toi tullessaan:

Olen saanut tämän lahjaksi... Mitä lahjan antaja ajattelisi, jos tietäisi, että luovun tavarasta? Onko kenelläkään oikeutta loukkaantua siitä? Jotkut lahjat voivat olla rakkaudella valittuja tai jopa itse tehtyjä, mutta silti jossakin vaiheessa sen omistajalle voi tulla tunne esineen tarpeettomuudesta. Näin tapahtuu varmasti usein ja nopeasti etenkin niiden lahjojen kohdalla, jotka on hyvää tarkoittaen mutta ajattelemattomasti valittu. Jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään ja siitä, mitä tavaroita siihen kuuluu. Mikäli lahjan antaja ei ymmärrä näkökulmaasi tavarasta luopumiseen, hän ei todennäköisesti ymmärrä sinua ihmisenä muutenkaan kovin syvällisellä tasolla. Lahjan antajalle ei tietenkään tarvitse kertoa, että tavara on lähtenyt eteenpäin. Mikäli asia kuitenkin tulee ilmi, on syytä valottaa omaa näkökulmaansa ja toivoa, että yhteinen sävel asiasta löytyy. Aineettomat lahjat (tai kukkaset tai ruoka) ovat nykyään itselleni ainoita mieluisia, ja läheiseni tietävät sen myös. 

Miten esineen rahallinen arvo on sidoksissa sen käyttöarvoon eli käyttöasteeseen? Miksi Pentikin astioista on vaikeampi luopua kuin halpisastioista, vaikka en käyttäisi niitä koskaan? Ajattelemme varmasti joskus näissä tilanteissa jopa tulevia sukupolvia, ja onkin ehdottomasti hyvä valita silmää miellyttäviä, laadukkaita ja kestäviä esineitä elämäänsä. Laatu ja hinta eivät kuitenkaan aina edes kulje käsi kädessä, vaan olemme itse kukin ehdollistuneet brändien voimaan... Kalliit tavarat eivät kasva korkoa (suurin osa kalliimmistakin tuotteista on kuitenkin ihan bulkkitavaraa, jonka rahallinen arvo ei tule koskaan nousemaan) tai tuota kaapissa rahaa. Sen sijaan myymällä ne eteenpäin niiden käyttöaste toivottavasti nousee, ja käytetyn tavaran ostaminen vähentää aina uusien ostoa, ja vähitellen niiden tuotantoa säästäen luonnonvaroja. Olen myös alkanut vierastaa rahan liikuttelua kokonaan, ja olen pisteessä, jossa voin mielelläni lahjoittaa tavaroita pois tai vaihtaa niitä tarpeellisempiin rahallisesta "tasa-arvoisuudesta" niinkään välittämättä. (Myönnettäköön, ettei nyt hirveän suurista rahasummista kuitenkaan toistaiseksi voida tähän tapaan puhua...) Tavaran käyttöasteella on minulle kuitenkin tällä hetkellä erittäin suuri merkitys!

Miksi mielestämme koskaan ei ole tarpeeksi? Vaikka meillä olisi riittävästi (ja aivan liikaa) ehjiä, käyttökelpoisia esineitä, ostamme silti välillä uusia "kun tää on niin hieno!" -mentaliteetilla. Vaihtelu virkistää, mutta vanhoista ei silti osata luopua. Ja kuinka lyhytkestoista onkaan tavaroiden tuoma ilo! Koskaan ei ole tarpeeksi. Onnea ei voi löytää itsensä ulkopuolelta. Maapallo ei myöskään kiitä tästä ajattelumallista, etenkään jos uudet "päivän piristäjät" ostetaan uusina käytetyn suosimisen sijaan. Villi veikkaukseni on, että tässä maailmassa olisi tällä hetkellä jokaiselle ihmiselle riittävästi astioita, muita käyttötavaroita, vaatteita, huonekaluja, koriste-esineitä, kulkuvälineitä ja aivan kaikkea materiaa moneksi, moneksi vuodeksi eteenpäin. Tavarat pitäisi vain jakaa tasaisesti ja käyttää mahdollisuuksien mukaan myös yhteisesti. Voisimme pysäyttää kaikenlaisten arkipäivän esineiden tuotannon pitkäksi aikaa, eikä kenellekään kävisi mitenkään.

Tavara-ahdistukseni on nyt hellittänyt, sillä ymmärsin tämän aiheen olevan laaja ja prosessoimista vaativa asia. Tavaroista voi luopua pikkuhiljaa, sikäli mikäli niiden omistaminen ahdistaa. Kyseenalaistaminen ja laatikon ulkopuolelle katsominen on kuitenkin aina hedelmällistä - siksi haastankin jokaisen oikeasti pohtimaan suhdettaan materiaan ja kulutukseen. Ja nämä oivallukset eivät välttämättä todellakaan synny yhdessä illassa.

Lempeänä lopetuksena toimikoon Uppo-Nalle. (Vinkki vinkkinen muille lasten kanssa touhuaville...) Johdatus minimalismiin lasten kielellä:

                          "Ihmiset tahtovat kaikenlaista,                           

vieraita tavaroita vieraista maista.

Pian ovat kaapit täynnä kamaa,

Elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.

Ei iloon tarvitse tavaraa hankkia,

siihen ei tarvita edes pankkia."

   - Elina Karjalainen -

Päätän pohdintani peräti kahteen kuluneeseen kliseeseen: Joskus vähemmän on enemmän sekä laatu korvaa määrän. Kiitän, kuittaan ja toivotan jokaiselle ihanaa, ajatustentäyteistä viikon jatkoa! ♥

PS. Laura linkitti minulle myöhemmin vielä tämän kysymyslistan, josta on varmasti apua jokaiselle tavaran kanssa säästä vs. heivaa -kamppailua käyvälle!

Kuvat: TheNass,  Kasmiria, 38DDmisswhiplash, deviantart.com

What is beauty?

Haluan jakaa kanssanne David Wolfen Eating for Beauty -kirjan lopusta löytyvän runon. Olen varioinut sitä vapaasti poimimalla vain tietyt kohdat, alkuperäinen on vielä paljon pidempi. Wolfessa asuu selvästi sisäinen runoilijapoika. Kauniita ajatuksia kauneudesta.

"What is beauty?

Where do we start?

Did you expect

That everything

is perfect?

It's the way we're designed.

Beauty feeds the mind.

Thoughts of the ideal

Create an energy field.

Form an attraction

And each proper action.

Beauty peels,

Reveals,

The deep meaning

Of inner cleaning.

What is beauty?

Could you describe?

Is it possible to become

So much more alive?

Beauty brings rewards so great

To completely rewrite your fate.

Whatever spell you're living in,

Beauty can take you in,

Balance yang and yin,

Turn a loss to a win,

Make you an angel.

And if you're clever,

If you seek and you endeavor,

And notice the way you've been leaning,

You'll discover the meaning:

Beauty is a feeling."

Kauniita ajatuksia, kauniita sanoja, eleitä ja tekoja, kaunista ruokaa, kaunista musiikkia, kauniita kuvia. Annetaan niiden täyttää elämämme. Kaunista päivää! ♥

Kuvat: Grasmaayer, Deviantart.

Omm... Joogaa!

Joogaamisesta haaveiltuani universumi heitti minulle kämppiksen, joka harrastaa kyseistä lajia eri muodoissaan. Mahtavaa! Toki olisin voinut omin päinkin lähteä tutustumaan Tampereen joogatuntitarjontaan, mutta kynnys lähteä yksin kohti tuntematonta on ollut sen verran suuri, että vertaistuki oli todella tervetullutta! Lähdimme eilen yhdessä Tampereen Om Yoga -koululle, jossa Laura on käynyt. Tuntiaikataulua tutkittuamme päädyimme kokeilemaan uutta aku-joogatuntia, jota kuvaillaan koulun sivuilla seuraavasti:

 "Aku-jooga on Suomessa kehitetty joogamuoto, jossa yhdistyvät kiinalainen lääketiede, intialainen jooga ja japanilainen shiatsu-venyttely. Aku-joogassa venytellään asana-sarjan avulla kehon energiakanavat rauhalliseen tahtiin. Harjoituksen vaikutuksena on kehon ja mielen kokonaisvaltainen rentoutuminen ja energian vapaampi virtaus."

Tuntuu, että olen viimeaikoina laiminlyönyt kehoani liikunnan harrastamisen osalta. Olen kaivannut parempaa kehon ja mielen yhteyttä sekä kehon voimistamista ja notkeutumista. Nyt siis erittäin inspiroituneena elvytän liikuntaharrastuksiani huitomalla kahvakuulalla ja perehtymällä joogan saloihin. Uskon, että nämä lajit tasapainottavat hyvin toisiaan, ja antavat minulle sen, mitä tällä hetkellä kaipaan. Aku-joogasta oli mielestäni hyvä aloittaa! Harjoitus kesti puolitoista tuntia, aika kului kuin siivillä (jälleen sitä kuuluisaa läsnäolon taitoa harjoitellen). Oman hengityksen kuunteleminen ja olotilojen fiilistely mitä erilaisimmissa asanoissa (eli jooga-asennoissa) on mielestäni yksi parhaita keinoja suunnata huomio läsnäolevaan hetkeen. 

Jännitin hieman etukäteen sitä, etten veny mihinkään suuntaan tai pysty olemaan asennoissa... Mutta tiedostin tuon olevan tyhmä ja turha pelonaihe - ketään muuta ei kiinnosta, minkälaisiin vänkyröihin toiset venyvät tai eivät veny. Itsensä kuuntelu on kaiken perusta joogassa. Liikkeiden suorittaminen ei tietenkään missään vaiheessa saa sattua, vaan jokainen liike ja harjoitus tehdään täysin oman olon ehdoilla. Edes itsensä kanssa ei joogassa kannata "kilpailla" tai suorittaa. Jokaisena päivänä oma keho voi reagoida eri harjoituksiin eri tavalla, riippuen lukemattomista mieleen ja kehoon vaikuttavista asioista. Toivon, että saan tuotua jokapäiväiseen elämääni (myös varsinaisten joogahetkien ulkopuolelle) erilaisia hengitysharjoituksia, kehontuntemusta ja rauhaa, joita uskon joogan minulle opettavan.

Harjoituksen veti Viljami Lehtonen, jonka tapa ohjata oli rento, miellyttävä ja rauhallinen. Tunnin jälkeen tuntui, kuin olisin ollut uudella tavalla läsnä omassa kehossani, kuin olisin taas kotona. Melkein liikutuin tunnin lopussa, kun rentouduimme vilttien alla ja Viljami sanoi: "Kuunnelkaapa nyt jälleen sitä hengitystä, miltä se  kuulostaa teidän kehossanne kaiken tämän jälkeen." Niin paljon rauhallisemmalta, syvemmältä. Tätä se keho juuri oli kaivannut, ja olen kiitollinen, että ymmärsin kuunnella sitä ja lähdin kokeilemaan itselleni uutta ja ihmeellistä lajia. Mukavuusalueelta tuli taas hieman poikettua, ja mikäs sen mahtavampaa. Olo on jotenkin kokonaisempi, ja vielä edelleen seuraavanakin päivänä.

Om Yoga-koululla oli ihana tunnelma ja henkilökunta. Voin suositella. 

Mitä teidän kehoihinne kuuluu, onko mieli kotona ja homma tasapainossa? Jos tunnet asiasta epävarmuutta, joogaharjoitukset voivat olla yksi väylä kohti parempaa. Parhautta jokaisen viikonloppuun! ♥


Kuva: K-E-I-T, Deviantart

Ajan henki

Nimesin tämän tekstini hämäävästi nokkelasti erään dokumenttielokuvan mukaan... Vaikka oikeasti aion kirjoittaa ihan muusta, kuin rahamarkkinatalouden ongelmista. Jos et kuitenkaan vielä ole katsonut Ajan henkeä, katso se tästä. Varaa matkaasi avoin ja muutoksiin sopeutuva asenne, sekä hieman aikaa. Tämä käsite liippaakin jo läheltä tämäniltaisia pohdintojani. Mitä on aika?

Ennen sukeltamistani tähän "pienimuotoiseen" aiheeseen, haluan korostaa priorisoinnin merkitystä ajankäytössä. Ajan henki -dokkari kestää kellon ajassa mitattuna kolmatta tuntia, enkä osaa sanoa onko se paljon vai vähän. Sen sisältö, sivistystä kartuttava ja ajatuksia avaava arvo on kuitenkin mielestäni suuri, joten pyydän käyttämään arvokasta aikaasi. Merkityksellisiä asioita voi tapahtua sekunnissa tai vuosien mittaisina prosesseina. Mieti siis, mitä arvoa saat itsellesi, muille ja maailmalle asioista, joihin käytät aikaasi. Ajankäyttö on totaalisesti järjestely- ja prioriteettikysymys.

Mitä ihmettä on aika? Kellon näyttämä aika on ihmisen keksimä illuusio. Kellon aikaa eivät tunne kasvit, eläimet tai lapset. Universaali kehittyminen ja tapahtumien kiertokulku, jossa esimerkiksi elävät organismit syntyvät, elävät ja kuolevat ajallaan, on erillinen ihmisen keksimästä, kellolla mitattavasta ajasta. Kellon aika on nykyihmisen elämässä usein niin vahvasti vaikuttava asia, että näiden kahden eroa ei välttämättä tule usein pohtineeksi. Jotkut ihmiset eivät ehkä koskaan tiedosta tätä.

Olet kuitenkin varmasti huomannut, että joskus aika tuntuu kulkevan todella nopeasti, kun teet asioita joista todella nautit. Silloin keskityt läsnä olevaan hetkeen, siihen ainoaan todelliseen. Ilman kelloa ja kellonaikaan sidoksissa olevia velvoitteita on myöskin todella rentouttavaa elää, edes yksi vuorokausi silloin tällöin. Itse olen järjestänyt nykyiseen elämääni melko paljon mahdollisuuksia tällaiseen tapaan olla, ja se on lisännyt onnellisuuttani. Kannattaa harjoitella "kellotonta elämää" niin, että silloin, kun olet vapaa kelloon sidotuista velvollisuuksistasi, vältä tietoisesti katsomasta kelloa. Tunne voi olla vapauttava, ja opettaa hetkessä elämisen lisäksi irtautumaan rutiineista tai kuuntelemaan kehoaan ja intuitiotaan...

Havahduin eräänä iltana ystäväni mökillä kummalliseen tilanteeseen. Huoneessa oli vanha kello, josta paristot olivat lopussa ja kello tikitti todella hitaasti. Ainakin kaksi kertaa hitaammin, kuin mitä kellon "kuuluu normaalisti" tikittää. Kuinka tietoinen mieli onkaan ehdollistunut tähän rytmiin! Tuntui todellakin siltä, kuin aika olisi kulkenut hitaammin. Tai ehkä nopeammin? Mitä enemmän kellon näyttämää aikaa alkaa pohtia, sitä hullummalta asialta se tuntuu. Läsnäolevaan hetkeen keskittyminen ainakin tuntui mielestäni helpommalta, kun taustalla kello tikitti hitaammin kuin mihin on tottunut. Kuin sekunnissa olisi ehtinyt tapahtua enemmän. Talossa, jossa oleskelimme, on kyllä muutenkin hyvin hieno, mystinen ja rauhallinen ilmapiiri. En ihmettelisi, vaikka esi-isät olisivat olleet siellä läsnä, ja antaneet maallisen matkamme varrelle aihetta pohdiskeluun... Hidastamalla kellon koneistoa. ;)

Olen itse tietoisesti opetellut läsnäolon taitoa tässä hetkessä. Se on todella hedelmällinen ja vapauttava tapa olla ja elää. Tämä hetki on aina ainutlaatuinen, ja määrität itsesi ja elämäsi jatkuvasti uudelleen sen kautta. Mitään ei ole koskaan tapahtunut menneisyydessä eikä tulevaisuudessa, vaikka mielemme vaeltelee niissä kummassakin tämän tästä. "Menneisyydessä" tapahtuneet asiat ovat itse asiassa vain muistijälkiä ja kokemustemme muovaamia häivähdyksiä, kun taas "tulevaisuus" on niiden pohjalta rakentuva, odotusten ja pelkojen värittämä illuusio. Todellisuudessa jokainen asia tapahtuu tässä hetkessä. Saako vielä kerran liekittää Eckhart Tollen Läsnäolon voimaa? Lukekaa se.

Oma aikakäsitykseni on tätä nykyä muodostunut hieman hämäräksi. Tuntuu usein, kuin aika kulkisi todella nopeasti, ja päivämäärät ja kuukaudet meinaavat mennä sekaisin. Läsnäolevassa hetkessä eläminen on nähdäkseni oikea ja onnellisuutta lisäävä tapa olla, mutta kellon aikaakin yhteiskunnassamme ja ihmisten välisessä yhteistyössä tarvitaan. Haluan välttää sekaannuksia, päällekkäisyyksiä ja muuta, joka kenties aiheuttaa stressiä tai ikäviä tilanteita kanssaihmisilleni. Tämä on onnistunut minulta aikaisemmin hyvinkin helposti, mutta tätä nykyä saan välillä tosissani tehdä töitä, että pysyn perässä omista aikatauluistani. Olen kyllä tutustunut konseptiin nimeltä kalenteri, ja se helpottaakin elämääni. Sitäkään ei vain aina tule katsottua juuri silloin kuin pitäisi. Vapaa-aikani ja kelloon sidotun työaikani vaihtelusykli on myöskin omiaan sekoittamaan pakkaa. Toisaalta se antaa eväitä entistä parempaan olemisensa tiedostamiseen, ja opettaa sopeutumaan vaihteleviin tilanteisiin. Havaittavissa on onnellisuutta, ja lähes hallittu kaaos.

Olen ulospäin näkyvässä toiminnassani ehkä sekavamman oloinen kuin aikaisemmin, jolloin elämäni oli rutiineihin sidotumpaa. Sisälläni on kuitenkin jatkuvasti kasvava rauhan ja harmonian tunne. Sitä saa edelleen jatkuvasti ruokittua palaamalla tietoisesti - tattadaaa - läsnäolevaan hetkeen, Olemiseen (kuten Tolle sanoisi). Vanhoihin malleihin ehdollistunut mieli askartelee tietenkin edelleen välillä menneessä tai tulevassa, mutta jatkuvasti vähemmän, ja tiedostan sen yhä useammin. Hyväksyminen on avain kaikkeen. Läsnäoleva hetki sellaisena, kuin se on. En myöskään yritä tulla valmiiksi tai täydelliseksi,  vaan hyväksyn mieleni vaeltelun. Haluan kuitenkin olla mieleni yläpuolella, sillä me olemme jotakin enemmän kuin tietoinen mielemme. Tietoinen hetkessä Oleminen antaa todella mahdollisuuden vain olla, ja saa aikaan kyvyn tarvittaessa toimia tehokkaasti, nautittavasti, oikein, kauniisti ja hyvin. Kaikki "ongelmat", joiden parissa mieli saattaa askarrella, ratkaistaan lopulta tässä hetkessä.

" But after a while you realize time flies. And the best thing that you can do is to take whatever comes to you." - lauletaan Porcupine Treen ihanassa kappaleessa Time Flies. Mutta: Aika ei lennä, ajatuksemme lentävät. Mielensä hälinän monet turruttavat jatkuvilla ärsykkeillä sen sijaan, että antaisivat rauhan ja tietoisuuden paljastaa mielen perukoilla kytevät tyytymättömyys-, kipu,- pelko- ja traumasolmut. Näihin solmuihin pureutumatta ei kuitenkaan voi löytää kestävää onnellisuutta tai mahdollisuuksia toteuttaa itseään, ilmaista elämäänsä vapautuneesti.

Syvähengittäminen ja ympäristön tiedostaminen, erityyppiset meditaatioharjoitukset ovat lempeitä keinoja läsnäolon taidon herättelyyn. Jotkut hakevat "ajatuksetonta" tilaa pakottaen mielensä läsnäolevaan hetkeen esimerkiksi ajamalla lujaa tai harrastamalla raskasta liikuntaa. Konstit on monet. Sielu ja keho kaipaavat ajatusten sekamelskan ja mielen vaeltelun vastapainoksi - tai niiden sijaan - rauhaa ja läsnäoloa. Sitä, että joku on kehossa "kotona" ja vastaa sen viesteihin.

Tehdään itsellemme ja maailmalle palvelus tiedostamalla läsnäolon voima ja ajan paradoksaalinen luonne. Samaan aikaan sitä ei ole, ja kuitenkin sen läsnäoleva hetki on ainoa väylä, jonka kautta voimme toimia, ilmaista itseämme sanoin ja teoin. Onko siinä mitään järkeä? Ei munkaan mielestäni. Varmaa on kuitenkin se, että aikaa ei voi kelata takaisin, ja miksi pitäisikään. Koskaan emme myöskään tiedä, milloin maanpäällisen kehomme aika täällä on ohi. Sain tänään rakkaalta ihmiseltä muistutuksen siitä, että elämä todellakin on kuin junamatka. Pitää vain muistaa, että paluumatkaa ei ole.

Hyviä hetkiä, hyvää matkaa. ♥


Kuvat: aL-baum,  farnk05 ja murrellofaaron, Deviantart.com

David Wolfe: Eating for Beauty

Amerikkalainen "ruokaguru" David Wolfe on pöllähtänyt elämääni lähiaikoina kahdelta kanavalta: Kirjan ja seminaarin muodossa. Olen toki törmännyt tämän hyvän olon ja terveyden lähettilään oppeihin monesti netissä, mutta kulunut viikko on ollut niin täynnä Wolfea, että jotakin on pakko jakaa. Keskityn tässä postauksessa kanavoimaan pienen esittelyn kirjasta Eating for Beauty, jonka sain ihanasti ystävältä lainaan ja luin intohimolla.

Monenlaisista ruokavalioista olen kuullut, mutta että beauty diet... Pinnallinen lähestymistapa ruokavalion muodostamiseen? Kirjan luettuani - ei kuitenkaan. Wolfe painottaa jatkuvasti ajatusta kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden yhteydestä kauneuteen. Sopivan hoikka vartalo, puhdas iho, kiiltävät hiukset ja vahvat kynnet, terveet hampaat ja hyvä ominaistuoksu ovat eräitä kauneuden mittareita, joita ihmiset jatkuvasti yrittävät saavuttaa, usein kehoaan ulkoa päin tuunaten. Nämä kaikki, sekä (tärkeimpinä?) kirkkaat silmät ja tietynlainen valovoimainen säteily ovat kuitenkin niitä asioita, jotka jokaisen on mahdollista tuoda osaksi ulkoista olemustaan ruokavalion avulla.

"Proper nutrition is an art. It is an art form. Every bite is a brush stroke. Every swallow is a new color. Each meal is a cloud or a tree or a flower - a piece of the beautiful painting that you are becoming. You are becoming even more attractive work of art each day. You truly are a work of art in progress."

Wolfe aloittaa pohtimalla kauneuden olemusta. "Anything worth having is worth working for", lainataan Andrew Garnegie'ta. Päästään näkemykseen, että kauneus on valinta, saavutus ja vähä vähältä ansaittavissa oleva asia. Kauneus on prosessi, joka on jatkuvassa liikkeessä, ja fyysinen olemuksemme muokkautuu jokaisen valintamme ja tekomme mukaan. Sielun, mielen tai henkisen hyvinvoinnin osuuden näen itse molempiin suuntiin toimivana ketjureaktiona ulkoiseen kauneuteen nähden: Kumpikin ruokkii toista. Kauneus on tunnetusti katsojan silmässä, mutta elinvoima ja terveys ovat luonnollisella tavalla kaunista ja inspiroivaa useimmille meistä.

"Beauty is found in glowing form, grace, electromagnetism, and symmetry. These are the admirable culinary qualities that make raw foods so wonderful. Adopting the raw-food lifestyle will put you in nature's beauty parlor. It will bring color and vibrancy back into your complexion and cuisine."

Wolfe käsittelee kirjassaan yllättävänkin monipuolisesti erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin kauneuteen ja terveyteen. Ruoan nauttimisen kuitenkin ollessa yksi perustarpeistamme ja päivittäisistä toiminnoistamme, sen merkitystä kehomme ja mielemme muokkaajana ei tietenkään kannata aliarvioida. Siksi näihin kansiin on pakattu beauty diet. Suosittelen ehdottomasti lukemaan koko teoksen, mutta inspiraation herättelemiseksi (ja omaksi muistiokseni) lataan tähän merkittävimpiä pointteja. Enjoy!

       "Kauneusruokavalion" kulmakivet ovat:

• Puhdas, kypsentämätön, kasvisruoka. Kehon happo-emäs -tasapaino: Kehon tulisi olla emäksinen, ja tätä edistää parhaiten tuoreet kasvikset ja etenkin lehtivihreä. Kuumentaminen tuhoaa vitamiinit ja tekee osan kasviksista myös kehoa happamoittaviksi.
•  Lähdevesi
•  Ravinteiden yhdistely. Esimerkiksi rasvat ja hiilihydraatit eivät sovi yhteen.Yksinkertainen on kaunista, Wolfe suosittelee syömään vain yhtä eläinperäistä/kuumennettua ruoka-ainetta yhdellä aterialla. 
• Luonnolliset, kuumentamattomat rasvat. Etenkin kylmäpuristetut oliivi-, hampunsiemen- ja kookosöljyt sisäisesti ja ulkoisesti  käytettyinä.
• Kehon puhdistaminen hiivasta ja loisista
• Munuaisten ja maksan toiminnan tukeminen 
• Mineralisaatio: Pii, rikki (MSM), sinkki, rauta, magnesium
• Ruoansulatuksen ja suoliston hyvinvointi: Entsyymit ja probiootit

Eri tavoin kauneutta erityisesti aktivoivia ruoka-aineita:

• aloe vera
• rucola
• takiaisenjuuri
• kookosöljy
• kurkku
• durian
• viikuna
• hampunsiemen
• kurpitsansiemen
• macadamiapähkinä
• nokkonen
• oliivi
• sipulit
• papaija
• retiisi
• kurkuma
• vesikrassi

Kauneutta vähentäviä ruoka-aineita:

• kuumennetut rasvat. Myös pastöroidut maitotuotteet kuuluvat tähän kategoriaan. Kookosöljy ja voi ovat vähiten haitallisia kuumennettuina.
• peruna
• pavut
• valkaistu sokeri ja tärkkelys

Miten, miksi? Kaipaatko tarkennusta? Lue kirja! (Tai kysy kommenttiboksissa! :)) Hankin sen varmasti jossakin vaiheessa omaksi, saa lainata. Saatan myöhemmin purkaa Wolfen maanantaisen Helsingin seminaarin antia. Mies on todellakin täynnä elinvoimaa, energiaa, ja hänen olemuksensa inspiroi ja innosti. Good stuff, suosittelen perehtymään.

Kauneudentäyteistä viikon jatkoa jokaiselle! ♥


Kuvat: aL-baum, Deviantart. 

Armas Arboretum - ja ajatuksia kiitollisuudesta

Rakastan luontoa ja siellä liikkumista. Metsät sekä järvien ja meren läheisyys ovat minulle - kuten monelle meistä - hyvin voimaannuttavia elementtejä, joissa sielu lepää asiat asettuvat uomiinsa. Pikkukaupungissa kasvaneena ja ikäni partioleireillä rymynneenä elämä kerrostalossa Tampereen keskustan läheisyydessä olisi ehkä muodostunut ahdistavaksi, ellen...

... olisi onnekkaiden sattumien, kohtalon tai minkä hyvänsä voiman johdatuksesta sattunut saamaan itselleni vuokra-asuntoa juuri Hatanpään Arboretumin läheisyydestä. Minulla ei Tampereelle muuttaessani ollut mitään käryä siitä, millainen alue on Hatanpää. Vapaan, sopivan vuokra-asunnon löytyessä kuitenkin muutin siihen empimättä, ja pian löysin asuntoni läheltä pienen ihmeen kaupungin vilinässä.

Arboretumissa liikkuessaan löytää sielun ja ruumiin ravintoa. Se tarjoaa kauneutta, rauhaa ja inspiraatiota - mutta myös hyödykkeitä. Pyhäjärven rannat ja aallot, satoja eri kasvilajeja nimikyltteineen (mikäli kasviaiheinen knoppitieto kiinnostaa), huumaavan kauniin ruusutarhan (C-vitamiinipommi-ruusunmarjoineen), marja-aroniapensaita... Tänään bongasin puistosta valtavan kokoisia pakurikääpiä, joita suuntaamme piakkoin irroittelemaan... Kyllä kelpaa! En tiedä kuinka "sallittua" edellämainittujen hyödykkeiden hamustaminen kaupungin omistamalta alueelta on, mutta väliäkös sillä. Se ei ole keneltäkään pois, ja minähän tosiaan maksan niitä veroja...!

Vaikka joskus tuntuu siltä, että valtio suuntaa veronmaksajien euroja aivan käsittämättömiin kohteisiin (kuka edes tietää, mitä kaikkea hämärää selkämme takana puuhataan?), on kuitenkin ainakin osa maksamistamme veroista mennyt oivallisiin osoitteisiin. Tampereen kaupungin ylläpitämä Hatanpään puisto on siitä loistava esimerkki. Hienointa (ja ilmaista, vailla ylläpitokustannuksia) on tietenkin nauttia olostaan luonnotilassaan rehottavassa metsässä, mutta jos kaupungin keskellä on tällainen henkireikä, ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Olen viettänyt puistossa monia hienoja hetkiä niin yksin, kuin läheisten ihmistenkin kanssa. Tänään rannalla aurinkoa tankatessani olin täynnä kiitollisuutta siitä, että lähelläni on tällainen monipuolinen hyvänolon keidas.

Viimeaikoina olen muutenkin ollut suunnattoman kiitollinen monista asioista, ihmisistä, ajatusmalleista, oivalluksista ja opetuksista joita elämääni on tullut. Vai olenko minä itse ohjannut elämääni siihen suuntaan, että kiitollisuuden aiheita tuntuu tulevan jatkuvasti lisää? Kaikki ei edes ole uutta, vaan myös vanhat aiheet saattaa ajatustyön tuloksena nähdä uudessa valossa. Kiitollisuuden tunne on oivallus, joka sysää liikkeelle hienon ketjureaktion. Vetovoiman laki, hyvän kierre... Mielenkiintoisia asioita. Joka tapauksessa kiitollisuus on nähdäkseni elämän tärkeimpiä ja voimakkaimpia tunteita. Se antaa asioille merkityksen. Jokaisella tapahtumalla on tarkoitus, opetus tai perhosvaikutus, joka antaa aiheen kiitollisuuteen. Elämässä on valtavasti asioita - konkreettisia ja aineettomia - joista kannattaisi olla kiitollinen.

Kiitollisuudesta kumpuaa onni, rakkaus ja nöyryys. Se saa aikaan halun jakaa hyvää. Kiitollisuus on kuin valo, joka paljastaa pimeisiin nurkkiin piiloutuneet möröt ja mitätöi niiden näennäisen voiman. Se karkottaa luotaan katkeruutta, kaunaa, kateutta ja huolta. Onnellisuutta lisääviin asioihin keskittymällä, kiitollisuuden tunteessa suorastaan rypemällä varmistaa sen, että lisää on tulossa. Tunne ruokkii itseään ja suuntaa elämää. Kaikki muuttuu koko ajan hienommaksi.

Pysähdy ja tiedosta: Mistä asioista sinä olet kiitollinen?

Tämäkin kuva on peräisin Armaasta Arboretumista.

Rakkautta, kiitollisuutta ja onnellisuutta jokaisen päivään! ♥

Syyspäivää kuvina.

Sony Ericsson W302:n kameran kuvanlaatua ei varsinaisesti kannata juhlia, mutta ei välitetä siitä.

Lapsuudenkotipaikkakunnalla. Lähiruokaa, ulkoilua, kauniita värejä ja ajatuksia.
Huikeimpia syyspäiviä, ihmiset! ♥ Life is how you make it.